Kemin Ladun perustava kokous pidettiin Kemin Suomalaisen Klubin tiloissa 11.5.1955. Eräänä kokouksen puuhamiehenä oli Rovaniemeltä Kemiin muuttanut johtaja Yrjö Suomela. Kesko kustansi perustamiskahvit ja Suomelasta tuli Kemin Ladun ensimmäinen varapuheenjohtaja. Puheenjohtajaksi saatiin neuvottelujen jälkeen eversti Aug. Mäkiniemi. Sihteeriksi valittiin innokas urheilumies Pauli Eskelinen, rahastonhoitajaksi lehtori Aarne Pietiläinen ja muiksi johtokunnan jäseniksi insinööri Arvo Pajukari (Veitsiluodon Vastuksen innokas vetäjä sittemin), kaupunginjohtaja Erkki Hämäläinen, rouva Liisa Soira, rouva Olga Halonen, Kemin Osuuskaupan silloinen johtaja K. Huhtala, rakennusmestari L. Laine , sosiaalivirkailija Esko Melamies, opettaja K.J Tulkki ja kaupungin liikuntaneuvoja Tauno Juutinen. Aika urheilupitoista väkeä siis koko joukko. Kevät ja kesä menivät alkutoimissa , rekisteröinnissä ja muussa sellaisessa, mutta talven tultua alkoi varsinainen toiminta. Kemiläisiä kehotettiin hiihtämään ja pienet puulaakikisatkin saatiin aikaan. Poliisilaitoksen joukkue vei kärkipaikan, mikä ei ole kummakaan siellähän oli ja on urheiluhenki korkealla.Kevätpuolella kehoitti Kemin Latu kemiläisiä herättämään henkiin perinteisen jäähiihdon. Tämä naula veti, Selkäsaari oli sopiva kohde, kuten on nytkin.
Ensimmäinen laturetki järjestettiin 1957. Hiihdettiin Kemin etappi reitillä Kemi- Viantie- Simo – Kemi. Hiihtäjiä oli kirjojen mukaan 183, todellisuudessa paljon enemmän. Osanottomaksua perittiin 200 mk ja plaketista 100 mk. Tulot eivät riittäneet menoihin, joista jäi osa maksamatta… sattuhan sitä sellaistakin. Jäsenmaksun joka oli 200 mk. suoritti 1956 45 ja 1957 51 henkeä. Vuonna 1957 Kemin Latu järjesti Toivolassa ulkoilu- ja retkeilyvälinenäyttelyn. Kiintoisaksi nähtävyydeksi saatiin Urheilumuseolta lainaksi vanhaa suksimateriaalia, joka sitten hävisi näihin Kemin maisemiin.. Vielä vuonna 1960 museon edustaja Ounasvaaralla käydessään kyseli Kemin Ladun edustajalta noita suksia. Tavarat oli lainaksi Urheilumuseolta hoitanut silloinen puheenjohtaja toimittaja Hannu Hämäläinen, joka heti näyttelyn jälkeen 1957 muutti Kemistä pois.
Ensimmäisen vuosikymmenen vaiheisiin kuului Kemin Ladun toiminassa myös isännättömyys. Puheenjohtaja Hämäläisen jälkeen ei uutta puheenjohtajaa saatu valittua. Toimintaa oli jossain määrin varapuheenjohtajan vetämänä. Mitää erikoista ei tapahtunut Kemin Ladun toiminnassa ennen vuotta 1961 , jolloin Kemin kaupunginjohtajaksi valittu Risto Hölttä saatiin puheenjohtajaksi. Valinta osui nappiin, uuden puheenjohtajan myötä Kemin Ladussa alkoi reippaan toiminnan aika. Laturetkenä hiihdettin Keminmaan hiihto ja seuraavana vuonna sitten oli ohjelmassa Kivalon laturetki, joka jatkui keskeytymättömänä 1990- luvulle asti. Hiihtäjiä parhaimmillaan oli toista tuhatta. päätepisteenä oli ensin Pömiön koulu, sittemmin Alapenikat. Ensimäisenä välietappina oli Sivakkavaara, toisena Juokuan kammi.
Toinen vuosikymmen alkoi Risto Hölttän komennossa. Kuutamohiihdot tulivat aikasemmin aloitettujen Perämeren Huikosten jatkoksi. Ensin oli kohteena Kuivanuoro , sittemmin Selkäsaari , johon kuutamohiihdot hiihdettiin useana vuosikymmenenä. Latu valaistiin tervapadoin ja soihduin. Polkuretketkin aloitettiin ja ne saivat Pekan Polun nimen latulaisten teräsvaarin Pekka Raglitiuksen mukaan.
Vuonna 1964 haastettiin Rovaniemi kansanhiihto-otteluun. Haaste vietiin hiihtäen perille. Vastaanotto oli juhlava. Ottelu hävittiin, mutta hyvä tarkoitus saavutettiin, Kemissä nousi kansanhiihtoon osallistujien määrä roimasti. Puheenjohtajan ansiosta saatiin Kemiin ensimmäinen valaistu latu Karjalahden ympäri tievalojen avulla. myöhemmin latu jatkettiin Järppiin. Toisen vuosikymmenen myötä alkoi puheenjohtaja Reini Kankaan ansiokas kausi Kemin Ladussa. Vuosi oli 1966. Tätä ennen Reini oli kuulunut viisi vuotta Ladun johtokuntaan. Laturetket jatkuivat samoin Tervolan pyöräilylenkit. Laturetkissä oli 1968 uutta ns. Kromi-hiihto , jonka järjestelyihin osallistuivat Kemin maalaiskunta ja Tornio yhdessä Ladun kanssa. Kemin Ladun aloitteesta perustettiin Lapin Latualue, ensimmäisenä Suomen Ladun toiminnassa. On tehty oma laulukirja retkien ja yhdessäolojen ratoksi, harjoiteltu suunnistusta , pidetty ensiapukursseja, pelattu kyykkää ym… Vuonna 1969 Kemin Latu sai vieraaksen joukon moskovalaisia Pyryttäriä , jotka olivat tulleet hiihtäen Moskovasta ja jatkoivat täältä Tornioon.. Latu kulki maamaisemia Suomen Ladun ohjaamana ja täällä pohjoisessa jäitse Oulusta Kemiin ja edelleen Tornioon. Pyryttäret haastoivat Kemin Ladun vieraakseen samanlaisin ottein, mutta tämä on yhä tekemättä. Toki haaste on voimassa yhä. Latu antoi Pyryttärille hihamerkit muistoksi vierailusta.
Toisen vuosikymmenen suursaavutus oli Latusuvanto , latulaisten oma ja viihtyisä tukikohta, joka sijaitsi Kemijokivarressa, itäpuolelle jokea Tervolan Paakkolassa . Ensin puuhattiin majaa Kivaloille, josta tonttikin varattiin. Latu puuhasi Ulkoilu_Kivalot Oy:n perustamista suunnittelevan kokouksen 1966 ja varsinainen perustaminen tapahtui 1968. Ladun suunnitelmat muuttuivat sitten ja tontista luovuttiin. Katse suunnattiin Tervolaan , josta Paakkolasta saatiin 1967 vuokratuksi vanha maalaistalo. Sinne rakennettiin sauna seuraavana vuonna. Oma tontti ostettiin samoilta seuduilta 1970. Rakennusmateraaliksi saatiin Veitsiluoto Oy:ltä lahjaksi hirsitalo, joka talkoin purettiin. Varsinaiset rakennustyöt alkoivat Latusuvannossa , joksi paikka ristittiin, 1973 ja sisälle majaan päästiin 1975. Hankkeen uupumattomana vetäjänä toimi koko ajan seuran monivuotinen varapuheenjohtaja Urpo Ottonen. Ilman Urpo Ottosta Latusuvantoa tuskin olisi niin suuri ja keskeinen hänen osuutensa oli koko hankkeessa. Urpo Ottonen kuoli äkilliseen taudinkohtaukseen 1982 . Talkoita Latusuvannon rakentamisessa tehtiin tuhansia tunteja. Naisten osuus oli myös suuri , paitsi talkoolaisina ja kahvittajina, myös rakennusvarojen kerääjinä. Veikkausvaroja ei saatu yrityksistä huolimatta.